Korkomenot ja esimerkki

Mitä se on:

Korkokustannus on rahan hinta. Korkokulut kirjataan tuloslaskelmaan.

Miten se toimii (esimerkki):

Oletetaan, että tarvitset 500 000 dollaria ostaa talon. Lainan "hinta", että raha on korkoa, ja se ilmaistaan ​​prosenttiosuutena rahasummasta. Lainanottaja maksaa kiinnostuksen lainanantajalle ja nämä korot ovat lainanottajan korko- kuluja. Korko lasketaan rahan aika-arvosta, luotonantajan luottoriskeistä, inflaatiokorteista ja monista muista markkinaolosuhteista.

Korko voi olla kiinteä tai muuttuva, mikä tarkoittaa, että korko pysyy samana tai muuttuu ennalta määritelty kaava. Tämä merkitsee, että koronmaksu muuttuu usein ajan myötä.

Pankkisuhteissa henkilö, joka tallettaa rahaa säästötilille tai talletustodistukselle, toimii lainanantajana pankkiin ja näin ollen saa pankilta korkoa. Tällöin pankki on aiheuttanut korkokulut.

Kirjanpidon näkökulmasta on tärkeää muistaa, että korkomenot eivät aina ole tarkka rahamäärä, joka on fyysisesti maksettu lainanottajalle tilikaudella. Esimerkiksi jos yhtiö XYZ lainaa rahaa Bank ABC: ltä ja tekee neljännesvuosittaiset koronmaksut, yhtiö XYZ saattaa vain leikata pankin ABC: n tarkistuksen maaliskuussa, kesäkuussa, syyskuussa ja joulukuussa. Kirjanpitojärjes- telmän mukaan kuitenkin XYZ: n on annettava osa tästä korkokulusta kaikkiin muina kuukausina, joten tuloslaskelma, joka on esimerkiksi tammikuussa, heijastaa joitakin korkokuluja, vaikka yhtiö ei siirtänyt rahoja lainanantaja tuossa kuukaudessa.

Miksi se koskee:

Kun korko on liian korkea, se voi rynnätä yrityksen tai kotitalouden. Yleensä korkeat korkokulut osoittavat, että yritys on ylipainoinen, minkä vuoksi analyytikot ja lainanantajat ovat erityisen kiinnostuneita mittaamaan, kuinka paljon rahaa yhtiö tai yksityishenkilö tuo kuukausittain ennen lainanantoa.

Koska yritys ei ole täyttänyt korkojen maksamista (eli maksaa sen korkokulut) yleensä johtaa maksukyvyttömyyteen, koron peitto-suhde on erityisen kiinnostava lainanantajille ja obligaatioiden haltijoille ja toimii turvamarginaalina. Koska koron peittoaste perustuu nykyisiin tuloihin ja kuluihin, se keskittyy ensisijaisesti yrityksen lyhyen aikavälin kykyyn täyttää korkovaatimukset.

Joillakin toimialoilla on yleensä korkokuluja enemmän kuin toiset, ja erityisesti sykliset yritykset voivat kokevat merkittäviä vaihteluita korkokulunsa (erityisesti taantuman aikana), koska ne saattavat joutua tilapäisesti lainaamaan kausiluonteisia alamäkiä vuoden aikana. Näin ollen korkokulujen tai korkokuluja koskevien suhteiden vertailu on yleisesti merkittävimpiä saman toimialan yrityksissä, ja "korkean" tai "alhaisen" suhdeluvun määritelmä olisi tehtävä tässä yhteydessä.